Luovat valokuvausideat studiokuvaukseen
Luova studiokuva ei synny siitä, että studioon tuodaan mahdollisimman paljon tavaraa. Usein kiinnostavin kuva rakentuu yhdestä harkitusta ideasta: valon suunnasta, vahvasta varjosta, liikkeestä, väristä tai tavasta rajata ihminen kuvaan.
Sama henkilö voidaan kuvata saman kuvauskerran aikana dramaattisena kokovartalokuvana, rennompana puolivartalokuvana ja intensiivisenä lähikuvana. Kun rajaus muuttuu, myös kuvan idea, poseeraus ja valaistus kannattaa rakentaa uudelleen.
Tässä oppaassa käymme läpi luovia valokuvausideoita studiokuvaukseen kolmella eri rajauksella:
kokovartalokuvat, joissa korostuvat asento, vaatteet ja liike
puolivartalokuvat, joissa tärkeiksi nousevat kädet, vartalon linjat ja ilme
kasvokuvat ja lähikuvat, joissa valo, katse ja pienet yksityiskohdat ratkaisevat
Mukana on myös väri-, varjo-, projektori- ja heijastusefektejä sekä käytännön vinkkejä siihen, kuinka ideasta rakennetaan toimiva studiokuva.
Sisällysluettelo
Mitä luovassa studiokuvauksessa kannattaa huomioida?
Luovassa studiokuvauksessa kaikkein tärkein päätös ei ole kameran asetus tai käytettävä valaisin. Ensimmäiseksi kannattaa päättää, mitä kuvan halutaan viestivän.
Onko tavoitteena esimerkiksi:
herkkä ja ajaton muotokuva
tumma ja elokuvallinen tunnelma
näyttävä editorial- tai muotikuva
persoonallinen kuva omaan portfolioon
värikäs ja moderni sosiaalisen median kuva
vahva henkilöbrändikuva
kokeellinen ja taiteellinen muotokuva?
Kun kuvan tunnelma on selvillä, sille voidaan valita sopiva rajaus, valaistus, tausta, vaatteet ja poseeraus.
Hyvä studiokuva ei tarvitse kymmentä yhtä aikaa kilpailevaa efektiä. Yksi pääidea ja yksi sitä tukeva yksityiskohta riittävät usein paremmin.
Esimerkiksi kova sivuvalo voi olla pääidea ja käsien muodostama graafinen asento sitä tukeva yksityiskohta. Jos samaan kuvaan lisätään vielä värisavut, projektori, peili, glitteri ja liehuva kangas, katsoja ei enää tiedä, mihin hänen pitäisi keskittyä.
Rajaus määrittää kuvan idean
Muotokuvan rajaus vaikuttaa suoraan siihen, mihin huomio kiinnittyy.
Rajaus | Kuvassa korostuu | Erityisen hyvin toimivat ideat |
Kokovartalokuva | Asento, vaatteet, liike ja tila | Pitkät varjot, liehuvat kankaat, heijastava lattia |
Puolivartalokuva | Kädet, vartalon linjat ja ilme | Tuoli, vastavalot, etualan kehykset |
Kasvokuva | Silmät, iho, meikki ja tunnetila | Beauty-valo, gobo-varjot, lasi ja heijastukset |
Erittäin tiukka lähikuva | Yksi yksityiskohta | Silmä, huulet, korut, ihon rakenne tai meikki |
Luova kuvaus kannattaa suunnitella rajauksen ehdoilla. Kokovartalokuva tarvitsee usein tilaa ympärilleen, kun taas lähikuvassa jo muutaman senttimetrin muutos valon suunnassa voi muuttaa koko kuvan.
Luovat ideat kokovartalokuviin studiossa
Kokovartalokuvassa henkilö ei ole vain kasvot kameralle. Kuvan visuaalinen voima syntyy vartalon linjoista, käsien ja jalkojen asennoista, vaatetuksesta sekä mallin ympärille jäävästä tilasta.
Myös studion lattia näkyy kuvassa, joten sitä voidaan käyttää aktiivisena osana sommittelua.
Dramaattinen sivuvalo ja pitkä varjo
Aseta yksi melko kova valo mallin sivulle. Kun valo sijoitetaan hieman tavallista alemmas, vartalon taakse muodostuu pitkä ja graafinen varjo.
Tämä toimii erityisen hyvin, kun:
mallin asento on kulmikas ja selkeä
käsien ja jalkojen väliin jätetään tilaa
vaatteissa on vahva siluetti
tausta on yksinkertainen
valo suunnataan hieman taustan suuntaisesti
Kovan valon ei tarvitse olla virhe tai liian raju ratkaisu. Hallittuna se tuo esiin leukalinjan, vaatteen rakenteen ja vartalon muodot tavalla, johon erittäin pehmeä valo ei pysty.
Kokeile pyytää kuvattavaa nostamaan toinen käsi, siirtämään paino toiselle jalalle ja kääntämään vartalo hieman poispäin kamerasta. Näin sekä henkilöstä että hänen varjostaan muodostuu kiinnostava kokonaisuus.
Heijastava lattia luo ylellisen vaikutelman
Musta tai valkoinen kiiltävä akryylilevy tekee studion lattiasta peilimäisen pinnan. Kun kuvattava seisoo sen päällä, hänen alapuolelleen muodostuu hallittu heijastus.
Efekti toimii erityisen hyvin:
kokovartalo- ja muotikuvissa
tummalla taustalla
kiiltävien tai metallisten vaatteiden kanssa
symmetrisissä sommitteluissa
värivalojen kanssa
Heijastuksen ei tarvitse näkyä kokonaan. Joskus kiinnostavampi lopputulos syntyy siitä, että heijastus katkeaa kuvan alareunaan.
Heijastavaa pintaa käytettäessä valojen paikat täytyy valita huolellisesti, jotta itse valaisimet tai suuret valkoiset heijastukset eivät näy levyssä häiritsevästi.
Liehuva kangas ja pysäytetty liike
Suuri kevyt kangas, pitkä helma tai ilmava takki tuo muuten pelkistettyyn studiokuvaan liikettä.
Kankaan voi:
heittää ilmaan juuri ennen kuvan ottamista
pudottaa kuvattavan takana ylhäältä
vetää kevyesti sivulle
saada liikkeelle studiotuuletinta käyttäen
kiertää hetkeksi vartalon ympärille
Tavoitteena ei ole saada kangasta vain “lentämään”, vaan muodostamaan kuvattavan ympärille selkeä muoto. Kankaan kaari voi jatkaa käden linjaa, kehystää vartaloa tai täyttää tarkoituksella tyhjää tilaa.
Salaman lyhyt välähdys pysäyttää nopean liikkeen tehokkaasti. Mitä pienemmällä teholla salamaa voidaan käyttää, sitä lyhyempi välähdys yleensä on ja sitä terävämmin nopeasti liikkuva kangas tallentuu.
Tahallinen liike-epäterävyys
Kaikkea liikettä ei tarvitse pysäyttää. Hitaampi suljinaika voi tehdä kuvasta unenomaisen, levottoman tai jopa hieman epätodellisen.
Pyydä kuvattavaa esimerkiksi:
kääntämään päätään hitaasti
liikuttamaan käsiään kasvojen ympärillä
kävelemään kameran ohi
pyörähtämään pitkässä mekossa
liikuttamaan ylävartaloaan pitäen jalat paikallaan
Jos kuvaan yhdistetään jatkuva valo ja salama, jatkuva valo piirtää liikkeen ja salaman välähdys jättää kuvaan yhden terävän hetken. Tuloksena on muotokuva, jossa sama henkilö näyttää olevan sekä liikkeessä että paikallaan.
Yksivärinen lavastus
Yksi vahva väri voi toimia paremmin kuin suuri määrä erilaisia rekvisiittoja.
Valitse esimerkiksi:
punainen tausta ja punainen asu
sininen tausta ja vaaleansininen vaatetus
valkoinen tila ja kokonaan valkoinen asu
tumma tausta ja lähes musta vaatetus
Kun tausta ja vaatetus ovat lähellä toisiaan, kuvattavan kasvot, kädet ja vartalon muodot nousevat voimakkaammin esiin. Henkilö näyttää melkein sulautuvan ympäristöönsä.
Sävyjen ei tarvitse olla täsmälleen samoja. Pienet erot materiaalien kiillossa ja tekstuurissa tekevät kuvasta kiinnostavamman.
Luovat ideat puolivartalokuviin studiossa
Puolivartalokuva on yksi studiokuvauksen monipuolisimmista rajauksista. Se näyttää tarpeeksi vaatetusta ja vartalon asentoa, mutta kasvojen ilme säilyy silti tärkeänä.
Haasteena ovat kädet. Jos kädet jätetään sattuman varaan, ne voivat näyttää irrallisilta tai jännittyneiltä. Kun kädet otetaan osaksi kuvan ideaa, puolivartalokuva herää eloon.
Tuoli, mutta ei tavallista istumista
Tuoli antaa kuvattavalle tekemistä ja auttaa löytämään luonnollisia asentoja. Sillä ei kuitenkaan tarvitse istua suoraan kameraa kohti.
Kokeile esimerkiksi seuraavia asentoja:
istuminen tuolilla väärinpäin
käsien nojaaminen selkänojaan
istuminen sivuttain jalat eri tasoilla
nojaaminen kyynärpäällä tuolin selkämykseen
seisominen tuolin takana
toinen polvi tuolin reunalla
tuolin käyttäminen vain käden tukena
Tuoli auttaa rikkomaan vartalon symmetriaa. Kun hartiat, kädet ja pää ovat hieman eri kulmissa, asento näyttää elävämmältä.
Kuvattavan ei tarvitse “osata poseerata”. Usein riittää, että kuvaaja antaa yhden pienen ohjeen kerrallaan: siirrä painoa, laske olkapäätä, käännä leukaa tai vie katse hetkeksi kameran ohi.
Kaksivärinen ääriviivavalo
Aseta kaksi värikalvoilla varustettua valoa kuvattavan taakse viistosti. Toinen valo voi olla esimerkiksi sininen ja toinen lämmin oranssi, punainen tai magenta.
Takaviistosta tuleva valo piirtää värilliset ääriviivat:
hiuksiin
hartioihin
leukalinjaan
vaatteiden reunoihin
käsiin
Etupuoli voidaan jättää tummaksi tai valaista hyvin pehmeästi. Mitä hillitympi etuvalo on, sitä voimakkaammin värilliset reunat erottuvat.
Tämän idean onnistumisessa tärkeää on valon rajaaminen. Jos takavalot osuvat suoraan objektiiviin, kuva voi menettää kontrastia. Valoon voidaan lisätä hunajakenno, rajaimet tai muu valoa kontrolloiva lisävaruste.
Kädet osaksi muotokuvaa
Käsien tehtävänä ei ole vain täyttää tyhjää tilaa. Niillä voidaan kertoa kuvan tunnetilasta.
Kädet voivat:
kehystää kasvoja
koskettaa kevyesti leukaa tai poskea
vetää kaulusta tai hihansuuta
peittää osan kasvoista
muodostaa symmetrisen kuvion
jäädä liikkeeseen kasvojen ympärille
pitää pientä henkilökohtaista esinettä
Hyvä perussääntö on pitää sormet rentoina ja hieman erillään. Kämmentä ei yleensä kannata suunnata täysin suoraan kameraan, koska silloin käsi näyttää helposti suhteettoman suurelta.
Jännityksen voi purkaa pyytämällä kuvattavaa ravistamaan käsiään ennen seuraavaa kuvaa.
Kuvaa jonkin läpi
Aseta aivan objektiivin lähelle läpikuultava tai osittain läpinäkyvä elementti. Se jää epäteräväksi ja muodostaa kuvan reunoille pehmeän etualan.
Kokeile esimerkiksi:
kirkasta tai värillistä lasia
prismapalaa
pitsikangasta
läpinäkyvää muovia
kasvin lehtiä
kristallia
ohutta verhoa
Etualan elementin ei tarvitse peittää kuvattavaa kokonaan. Pieni värillinen heijastus kuvan reunassa voi riittää luomaan syvyysvaikutelman.
Elementtiä liikuttamalla voidaan etsiä kohta, jossa heijastus kehystää kasvoja eikä peitä silmiä sattumanvaraisesti.
Peili kuvan sisällä
Peili voi näyttää samassa valokuvassa kuvattavan kasvot kahdesta eri suunnasta. Pieni käsipeili toimii puolivartalokuvassa usein paremmin kuin suuri seinäpeili, koska sitä on helpompi kallistaa ja rajata.
Peilin avulla voidaan näyttää:
kasvot ja sivuprofiili yhtä aikaa
katse kameraan heijastuksen kautta
vain silmät muun kasvon jäädessä piiloon
kädet ja niiden heijastus
kaksi erilaista ilmettä samassa kuvassa
Peiliä kannattaa kallistaa vähän kerrallaan. Muutaman asteen muutos voi ratkaista, näkyykö siinä kuvattavan silmä, studion katto vai valaisin.
Luovat ideat kasvokuviin ja lähikuviin
Lähikuvassa pienet asiat muuttuvat suuriksi. Katseen suunta, huulien asento, yksittäinen hiussuortuva ja valon paikka näkyvät paljon selvemmin kuin kokovartalokuvassa.
Siksi luova kasvokuva ei välttämättä tarvitse suurta lavastusta. Se voi rakentua yhdestä varjosta tai yhdestä valon heijastuksesta silmissä.
Clamshell-valaisu beauty-kuviin
Clamshell-valaisussa päävalo asetetaan kasvojen etupuolelle hieman silmien yläpuolelle. Leuan alapuolelle tuodaan valkoinen tai hopeinen heijastin, joka palauttaa valoa kasvojen alaosaan.
Ylhäältä ja alhaalta tulevat valot muodostavat kasvojen ympärille simpukankuorta muistuttavan asetelman – tästä tulee tekniikan nimi.
Valaisu:
avaa silmien varjoja
tuo silmiin selkeät valopisteet
tasoittaa kasvojen kontrastia
korostaa meikkiä ja ihon hehkua
sopii kauneus-, muoti- ja mallikuviin
Valon ei silti tarvitse poistaa ihon rakennetta kokonaan. Hyvässä beauty-kuvassa iho saa näyttää iholta.
Clamshell-valaisuun voidaan yhdistää helmiä, metallinhohtoista meikkiä, glitteriä tai kiiltäviä koruja. Tällöin kiiltäviä pintoja pitää seurata tarkasti, etteivät heijastukset pala täysin valkoisiksi.
Gobo-varjot kasvoilla
Gobo tarkoittaa valon ja kuvattavan väliin asetettavaa elementtiä, joka muodostaa kuvaan hallitun varjon tai kuvion.
Varjon voi tehdä esimerkiksi:
sälekaihtimen muotoiseksi
lehvästöä muistuttavaksi
ikkunaruudukoksi
epäsäännölliseksi geometriseksi kuvioksi
kapeaksi valojuovaksi
pitsimäiseksi rakenteeksi
Mitä pienempi ja kovempi valonlähde on, sitä tarkkarajaisemmaksi varjo muodostuu. Suuri pehmeä valaisin tekee kuviosta helposti liian epäselvän.
Varjoa ei kannata sijoittaa kasvoille sattumanvaraisesti. Sen voi antaa kulkea tarkoituksella silmän, poskipään tai huulten kohdalta. Näin efekti tukee kasvojen rakennetta sen sijaan, että se vain peittäisi niitä.
Vesipisarat tai huurre lasissa
Aseta kirkas lasi kuvattavan ja kameran väliin. Lasiin voidaan suihkuttaa vettä, tehdä kevyttä huurretta tai piirtää yksinkertaisia kuvioita.
Kuvattava voi:
painaa kätensä lasia vasten
katsoa pisaroiden läpi kameraan
tuoda kasvot lähelle lasia
painaa kukkia lasin toiselle puolelle
pyyhkäistä lasiin kirkkaan kohdan
Lasi muodostaa kuvaan konkreettisen pinnan, joka erottaa kuvattavan katsojasta. Tunnelma voi olla herkkä, salaperäinen tai hieman surrealistinen.
Lasi on käsiteltävä ja tuettava turvallisesti. Kuvaukseen ei pidä käyttää ohutta, teräväreunaista tai helposti rikkoutuvaa irrallista lasilevyä.
Erittäin tiukka rajaus
Kaikkien kasvokuvien ei tarvitse näyttää koko kasvoja. Tiukka rajaus voi nostaa pääosaan yhden yksityiskohdan:
silmän ja kulmakarvan
huulet
pisamat
korvakorun
meikin yksityiskohdan
sormet kasvojen vieressä
valon iholle piirtämän kuvion
Tiukassa rajauksessa sommittelun on oltava tarkoituksellinen. Jos otsa, leuka tai toinen silmä rajataan pois, rajauksen pitää näyttää tietoiselta eikä vahingolta.
Tällainen kuva toimii erityisen hyvin osana kuvasarjaa. Ensin voidaan näyttää kokonainen henkilö, sitten puolivartalokuva ja lopuksi yksityiskohta, joka vie katsojan aivan lähelle.
Värit ja valoefektit studiokuvauksessa
Valo on studion tehokkain lavaste. Sen väriä, suuntaa, kovuutta ja rajausta muuttamalla samassa tilassa voidaan rakentaa täysin erilaisia maailmoja.
Vastavärit värikalvoilla
Värikalvot eli geelit asetetaan valonlähteiden eteen. Yksi valo voidaan suunnata taustaan ja toinen kuvattavan sivulle tai taakse.
Vahvoja väriyhdistelmiä ovat esimerkiksi:
sininen ja oranssi
magenta ja turkoosi
punainen ja sininen
violetti ja vihreä
lämmin keltainen ja kylmä sininen
Värejä ei tarvitse käyttää yhtä voimakkaina. Toinen voi olla kuvan hallitseva väri ja toinen vain pieni reunavalo.
Värien sekoittuminen ihoon kannattaa tarkistaa koekuvista. Jos kasvoille osuu useita voimakkaita värejä eri suunnista, ihonsävyn hallinta voi muuttua vaikeaksi. Ratkaisuna kasvoille voidaan lisätä neutraali päävalo ja jättää värivalot taustaan sekä reunoille.
Projektorikuvaus
Projektorilla voidaan heijastaa kuvattavan ja taustan päälle esimerkiksi:
abstrakteja muotoja
pilviä tai veden heijastuksia
käsinkirjoitettuja sanoja
karttoja
kaupunkimaisemia
kasvien siluetteja
itse tehtyjä graafisia kuvioita
Projektorikuva toimii parhaiten hämärässä studiossa. Muut valot täytyy pitää maltillisina, jotta heijastus ei haalistu.
Kasvoille heijastettavan kuvan tulee olla riittävän yksinkertainen. Erittäin yksityiskohtainen kuva muuttuu kasvojen muotojen päällä helposti sekavaksi.
Projektorin valoa ei myöskään pidä suunnata pitkäksi aikaa suoraan kuvattavan silmiin.
UV-valo ja fluoresoivat yksityiskohdat
UV-valossa tietyt värit, meikit, tekstiilit ja maalit alkavat hohtaa. Pimeässä studiossa efekti voi näyttää lähes kolmiulotteiselta.
Kuvaan voidaan lisätä esimerkiksi:
kasvoille maalattuja viivoja
fluoresoivia koruja
neonvärisiä kynsiä
valkoisia tai UV-reaktiivisia vaatteita
hohtavia geometrisia muotoja
UV-valossa näkyviä yksityiskohtia hiuksiin
Iholle saa käyttää vain siihen tarkoitettuja turvallisia kosmetiikkatuotteita. Tavallisia askartelu- tai UV-maaleja ei pidä levittää kasvoille tai iholle.
Valomaalaus studiomuotokuvassa
Valomaalauksessa käytetään pitkää valotusaikaa ja liikutetaan pientä valonlähdettä kuvattavan ympärillä.
Valolla voidaan piirtää:
kaari vartalon ympärille
viivoja käsien jatkeeksi
valokehys kasvojen ympärille
spiraali kuvattavan taakse
epäsäännöllinen valopilvi
Kuvattavan pitää pysyä mahdollisimman paikallaan ainakin osan valotuksesta. Salaman välähdyksellä kuvaan voidaan tallentaa terävä henkilö, jonka ympärille liikkuva valo jättää juovan.
Kuinka samasta kuvausideasta tehdään kokonainen kuvasarja?
Hyvä studiokuvaus ei tarkoita kymmentä täysin erillistä ideaa. Yksi vahva teema voidaan kuvata usealla rajauksella.
Esimerkiksi sinisen ja oranssin värimaailman ympärille voidaan rakentaa:
Kokovartalokuva, jossa värit osuvat taustaan ja vartalon eri puolille.
Puolivartalokuva, jossa värivalot piirtävät hiukset ja hartiat.
Lähikuva, jossa toinen silmä jää siniseen ja toinen kasvojen puoli lämpimään valoon.
Yksityiskohtakuva kädestä, korusta tai meikistä.
Liikekuva, jossa värillinen kangas kulkee kuvan läpi.
Näin lopputulos näyttää yhtenäiseltä sarjalta, vaikka kuvat ovat erilaisia.
Toinen toimiva tapa on rakentaa kuvaus kolmessa vaiheessa:
ensin turvalliset ja selkeät muotokuvat
sitten liike, erilaiset asennot ja rajaukset
lopuksi kokeelliset valo- ja heijastusefektit
Tällöin kuvauskerrasta saadaan varmasti käyttökelpoisia kuvia, mutta myös tilaa yllätyksille.
Mitä studiokuvaukseen kannattaa ottaa mukaan?
Luovaan studiokuvaukseen ei tarvitse saapua muuttokuorman kanssa. Muutama harkittu vaihtoehto riittää.
Hyödyllisiä mukaan otettavia asioita ovat:
yksi pelkistetty ja hyvin istuva asu
yksi näyttävämpi asukokonaisuus
erilaisia koruja tai muita pieniä yksityiskohtia
takki, pitkä helma tai liikkeessä toimiva kangas
puhdaspohjaiset vaihtokengät
omaan persoonaan liittyvä pieni esine
tarvittavat meikki- ja hiustuotteet
Vaatteita valitessa kannattaa miettiä myös niiden muotoa ja materiaalia. Kiiltävä pinta reagoi valoon eri tavalla kuin mattakangas, ja väljä vaate muodostaa liikkeessä erilaisia linjoja kuin vartalonmyötäinen asu.
Pitääkö kuvattavan osata poseerata?
Ei tarvitse.
Studiokuvauksen onnistuminen ei saa riippua siitä, osaako kuvattava valmiiksi poseerata. Kuvaajan tehtävä on ohjata asento, katseen suunta, kädet ja vartalon kulma ymmärrettävästi.
Usein luontevin lopputulos syntyy liikkeen kautta. Sen sijaan, että ihminen asetetaan yhteen asentoon pitkäksi aikaa, häntä voidaan pyytää:
siirtämään painoa jalalta toiselle
kääntymään hitaasti valoa kohti
hengittämään ulos ja laskemaan hartiat
korjaamaan hihansuuta tai hiuksia
katsomaan hetkeksi pois kamerasta
liikkumaan asentojen välillä
Kuva otetaan usein juuri siinä pienessä välitilassa, ennen kuin henkilö ehtii alkaa ajatella poseeraamistaan liikaa.
Usein kysyttyä luovasta studiokuvauksesta
Mitä luovia valokuvausideoita studiossa voi kokeilla?
Studiossa voi kokeilla esimerkiksi kovaa sivuvaloa, pitkiä varjoja, värikalvoja, heijastavaa lattiaa, peilejä, projektorikuvausta, liehuvia kankaita, tahallista liike-epäterävyyttä, gobo-kuvioita, valomaalausta sekä lasin tai prismojen läpi kuvaamista. Paras lopputulos syntyy yleensä yhdestä selkeästä pääideasta.
Mikä tekee studiokuvasta luovan?
Luova studiokuva näyttää tutun ihmisen tai aiheen uudella tavalla. Luovuus voi syntyä valaistuksesta, rajauksesta, poseerauksesta, liikkeestä, värimaailmasta tai epätavallisesta kuvauskulmasta. Runsas rekvisiitta ei ole välttämätöntä.
Millainen rajaus sopii muotokuvaan?
Kokovartalokuva sopii vaatteiden, liikkeen ja vartalon linjojen esittämiseen. Puolivartalokuva korostaa ilmettä, käsiä ja ylävartalon asentoa. Kasvokuva puolestaan nostaa esiin katseen, ihon, meikin ja pienet tunnetilat.
Voiko studiokuvaukseen tulla ilman aikaisempaa kokemusta?
Kyllä voi. Kuvattavan ei tarvitse osata poseerata tai tietää valmiiksi, miten kameran edessä pitäisi olla. Kuvaaja ohjaa asennot, liikkeet ja katseen suunnan kuvaustilanteessa.
Mitkä vaatteet toimivat luovassa studiokuvauksessa?
Hyvin istuvat, selkeälinjaiset ja keskenään yhteensopivat vaatteet toimivat yleensä parhaiten. Liikettä sisältäviin kuviin sopivat liehuvat helmat, väljät takit ja kevyet kankaat. Kiiltävät, metalliset ja teksturoidut materiaalit puolestaan reagoivat kiinnostavasti studiovaloihin.
Voiko yhden studiokuvauksen aikana kokeilla useita tyylejä?
Kyllä. Kuvaus voidaan aloittaa ajattomilla muotokuvilla ja siirtyä vähitellen luovempiin valaistuksiin, liikkeeseen ja erikoistehosteisiin. Yhtenäisen lopputuloksen vuoksi kuvauskertaan kannattaa valita yksi tai kaksi pääteemaa.
Luova studiokuvaus Lappeenrannassa
Kuvaajankulman studiokuvauksessa ideat rakennetaan kuvattavan persoonan, käyttötarkoituksen ja toivotun tunnelman ympärille. Kuvauksen ei tarvitse olla jäykkää poseeraamista yksivärisen taustan edessä.
Samalla kuvauskerralla voidaan toteuttaa ajattomia muotokuvia, rohkeampia valo- ja varjokokeiluja sekä yksityiskohtaisia lähikuvia. Kuvattava saa koko kuvauksen ajan selkeää ohjausta, joten aikaisempaa kokemusta kameran edessä ei tarvita.
Luova studiokuva voi olla näyttävä, herkkä, tumma, värikäs tai kaikkea näiden väliltä. Tärkeintä on, että lopputulos näyttää kuvattavalta itseltään – vain tavallista harkitummin valaistuna.
Tutustu Kuvaajankulman studiokuvaukseen Lappeenrannassa ja suunnitellaan yhdessä kuvat, jotka eivät näytä samoilta kuin kaikilla muilla.
Ota yhteyttä ja kysy lisää
Ota yhteyttä sähköpostilla, kerro ideasi ja suunnitellaan yhdessä.
Mitä opit tästä artikkelista?
Rajaus vaikuttaa siihen, millainen kuvausidea toimii parhaiten.
Kokovartalokuvissa korostuvat asento, liike, vaatteet ja ympäröivä tila.
Puolivartalokuvissa käsien käyttö ja vartalon linjat ovat tärkeässä roolissa.
Lähikuvissa huomio siirtyy katseeseen, ihoon, meikkiin ja valon tarkkuuteen.
Värikalvot, gobot, peilit, projektorit ja heijastavat pinnat voivat muuttaa studion tunnelman kokonaan.
Yksi selkeä pääidea toimii yleensä paremmin kuin suuri määrä yhtäaikaisia efektejä.
Kuvattavan ei tarvitse osata poseerata, sillä hyvä kuvaaja ohjaa kuvaustilanteen vaihe vaiheelta.
Kirjoittaja
Mie oon Jarno, valokuvaaja Lappeenrannasta. Oon kuvannu jo vuodesta 2013 laidasta laitaan – perhekuvista muotokuvauksiin ja yrityskuvista häihin – ja tunnen Lappeenrannan parhaat kuvauspaikat läpikotasin. Kuvaajankulman kautta autan siut löytämään juuri siulle sopivan tyylin, oli kyse sit ensimmäisestä muotokuvasta tai ison perheen yhteisestä kuvaushetkestä.
Lue myös nämä Kuvaajankulma blogi artikkelit
Tässä muutama mielenkiintoinen artikkeli jotka kiinnostaa sinua varmasti:
Kommentit