7 poseerausasentoa ulkokuvaukseen – näin seisot, nojaat ja kävelet kameran edessä
Päivitetty: 26.9.
Moni tulee kuvauksiin siitä ajatuksesta, että poseeraaminen on lahja, joka joko on tai ei ole. Se ei pidä paikkaansa. Poseeraus on käsityötä: seitsemän tarkkaa perusasentoa, jotka toistuvat lähes jokaisessa onnistuneessa ulkokuvassa — kadulla, seinää vasten tai keskellä kaupunkia. Mie oon käyttäny näitä asentoja satojen kuvausten ajan, ja tässä artikkelissa käyn ne läpi ihan konkreettisesti: mihin jalka, käsi, leuka ja katse menevät, ja miksi se toimii kameran edessä.
Jos etsit ihan perusteita ja olet vasta aloittamassa, kannattaa lukea ensin Poseerausvinkit aloittelijalle -artikkeli. Tämä opas menee sitä syvemmälle: seitsemän valmista asentoa, jotka voi ottaa suoraan mukaan seuraavaan kuvaukseen.
Sisällysluettelo
1. Nojaus seinään, käsi hiuksissa
Tämä on ensimmäinen asento, jonka kannattaa opetella. Seinä antaa keholle tuen, ja tuettu keho rentoutuu välittömästi. Samalla seinä ratkaisee kaksi vaikeinta kysymystä kerralla: mihin nojata ja mitä tehdä käsillä. Asento sopii lähes jokaiseen kaupunkiympäristöön ja toimii yhtä hyvin puolikuvana kuin kokovartalona.
Näin teet sen:
Etsi tasainen seinä, jossa ei ole kirjavaa kuviota. Yksivärinen tiili, betoni tai maalattu pelti toimii parhaiten.
Nojaa vain toinen lapaluu ja olkapää seinään, älä koko selkää. Jätä lantio irti seinästä muutaman sentin.
Siirrä paino seinän puoleiselle jalalle. Vie toinen jalka kevyesti eteen tai ristiin ja jätä se varpaille.
Nosta kamerasta kauimmainen käsi hiuksiin. Anna kyynärpään osoittaa ylös ja ulos niin, että käsivarren ja pään väliin jää selkeä aukko.
Jätä toinen käsi rennoksi kyljelle tai vie kämmen seinää vasten lantion korkeudelle.
Käännä leuka kohti valoa ja laske sitä hieman. Hengitä ulos ja katso vasta sitten kameraan.
Miksi se toimii: Seinä pakottaa ylävartalon kaareen, jota on vaikea tehdä tietoisesti. Nostettu käsivarsi avaa kainalon ja kylkilinjan, jolloin vyötärö näkyy. Aukko käden ja pään välissä antaa katseelle reitin kasvoihin.
Vältä nämä: koko selkä litteänä seinää vasten · käsi hiusten päällä kämmen auki kameraan · kyynärpää alhaalla kylkeä vasten
2. Kävely kohti kameraa
Liike on tehokkain keino päästä eroon jäykkyydestä. Kun keho on menossa jonnekin, se lakkaa tarkkailemasta itseään. Kävely tuottaa myös asioita, joita ei voi teeskennellä paikallaan: hiukset liikkuvat, vaate saa muodon, paino siirtyy jalalta toiselle ja kädet heiluvat luonnollisesti.
Näin teet sen:
Peruuta kuudesta kahdeksaan askelta pois kuvaajasta ja pysähdy hetkeksi.
Kävele normaalilla vauhdilla suoraan kohti kameraa. Älä hidasta äläkä liioittele askelta.
Pidä katse kameran linjassa tai hieman sen ohi. Älä katso jalkoihisi — se pudottaa leuan.
Anna käsivarsien heilua vapaasti. Voit myös pitää toista kättä hiuksissa tai laukun hihnalla.
Tuo ilme mukaan kesken kävelyn, noin puolivälissä matkaa. Hymy syntyy silloin liikkeen mukana.
Toista sama neljästä viiteen kertaan. Ensimmäinen otos on harvoin paras, kolmas usein on.
Miksi se toimii: Kävellessä paino on aina yhdellä jalalla, joten S-linja syntyy itsestään. Kamera pysäyttää hetken, jossa keho on jo asennossa mutta mieli ei ehtinyt jännittyä. Siksi liikekuvat näyttävät useimmiten luonnollisimmilta.
Vältä nämä: katse alas jalkoihin · liian nopea vauhti, jolloin askel jää ilmaan · jalat vierekkäin samalla linjalla
3. Lantio seinää vasten
Jos haluat yhden ainoan asennon, opettele tämä. Kun lantio nojaa seinään ja ylävartalo kääntyy kameraan, keho muodostaa kaaren, joka lukee kuvassa selkeästi. Asento tunnetaan nimellä kontrapposto, ja se on ollut käytössä muotokuvissa ja veistoksissa satoja vuosia yksinkertaisesta syystä: se saa paikallaan seisovan kehon näyttämään elävältä.
Näin teet sen:
Asetu seinän viereen sivuttain niin, että olkapääsi osoittaa kameraan päin.
Nojaa seinään lantiolla ja pakaralla, ei olkapäällä. Ylävartalo jää irti seinästä.
Siirrä paino seinän puoleiselle jalalle. Vie toinen jalka ristiin eteen ja jätä se varpaille.
Käännä ylävartalo noin 45 asteen kulmaan kameraa kohti. Anna hartioiden kiertyä lantiota enemmän.
Vie kamerasta kauimmainen käsi vyötärölle tai anna sen levätä reiden päällä. Jätä rako käsivarren ja vyötärön väliin.
Laske hartiat, pidennä kaulaa ja käännä leuka olkapään suuntaan.
Miksi se toimii: Painonsiirto kallistaa lantion ja hartiat vastakkaisiin suuntiin, jolloin vartalon keskilinja kaartuu. Neljänkymmenenviiden asteen kulma kaventaa vartaloa optisesti, koska kamera näkee sen kapeamman puolen. Ristiin viety jalka pidentää jalkalinjaa.
Vältä nämä: paino tasan molemmilla jaloilla · molemmat kädet tiukasti kyljissä · hartiat nousevat korviin
4. Nojaava puoli-istuva asento
Maassa tai portailla otettu kuva rikkoo sarjan rytmin. Se tuo mukaan diagonaalin, joka on kuvassa aina kiinnostavampi kuin pysty- tai vaakalinja. Asento vaatii hieman rohkeutta, koska keho on lähellä maata ja tuntuu suojattomalta — mutta juuri siksi lopputulos näyttää rennolta.
Näin teet sen:
Etsi porras, matala muuri tai luiska. Tarkista, että alusta on puhdas ja kuiva.
Istuudu kyljittäin kameraan nähden, älä koskaan suoraan edestä.
Nojaa taaksepäin kyynärpään varaan. Pidä kyynärvarsi alustalla, älä litteää kämmentä.
Ojenna alempi jalka pitkäksi kamerasta poispäin ja koukista ylempi polvi, jotta jalat eivät osu päällekkäin.
Ojenna nilkka ja varpaat. Se pidentää jalkalinjaa samalla tavalla kuin korkokengät.
Pidennä selkä ja käännä leuka takaolkapään yli kohti kameraa. Vapaa käsi hiuksiin tai reiden päälle.
Miksi se toimii: Nojaava vartalo muodostaa pitkän diagonaalin, joka täyttää vaakakuvan luontevasti. Kyynärnoja pakottaa rintakehän auki ja selän pitkäksi. Ojennettu jalka vie katseen kuvan reunaan asti ja tekee sommittelusta ryhdikkään.
Vältä nämä: litteä kämmen alustaa vasten · jalkapohjat suoraan kameraan · selkä kyyryssä, jolloin niska katoaa
5. Katse yli olan
Klassikko, joka toimii lähes jokaisella. Kun vartalo osoittaa poispäin ja vain pää kääntyy takaisin, syntyy jännite: keho on menossa yhtäälle, katse toisaalle. Samalla selkälinja kaartuu ja hartia kehystää kasvot. Tämä on myös helpoin tapa saada leukalinja näkyviin ilman, että sitä tarvitsee erikseen ajatella.
Näin teet sen:
Käänny noin kolme neljäsosaa poispäin kamerasta niin, että selkäsi on osittain kuvassa.
Aseta kamerasta kauimmainen käsi seinälle noin olkapään korkeudelle. Sormet pehmeät ja hieman erillään.
Siirrä paino kamerasta kauimmalle jalalle ja työnnä lähempänä olevaa lonkkaa hieman taaksepäin.
Pidennä selkä ja anna alaselän kaartua kevyesti. Älä pakota kaarta.
Käännä pelkkää päätä, ei hartioita, kunnes näet kameran. Pysähdy heti kun näet sen.
Pidä leuka suunnilleen olkapään linjassa, hengitä ulos ja rentouta suu.
Miksi se toimii: Pään kääntäminen vartalon linjasta poispäin kiristää kaulan ja leuan alueen ihon, jolloin leukalinja piirtyy terävästi. Poispäin kääntynyt vartalo näyttää kapeammalta kuin edestä kuvattu. Seinälle asetettu käsi antaa käsivarrelle tehtävän ja tuo kuvaan pystylinjan.
Vältä nämä: koko vartalon kääntäminen pään mukana · leuan nostaminen ylös käännön aikana · kääntäminen niin pitkälle, että niska jännittyy
6. Kokovartalo arkkitehtuurissa
Kaukaa kuvattu kokovartalo on koko kuvasarjan hengähdystauko. Ympäristö kertoo, missä ollaan, ja hahmo asettuu osaksi kaupunkia. Sääntö on yksinkertainen: mitä kauempaa kuvataan, sitä suurempia eleiden pitää olla. Pieni pään kallistus katoaa täysin, kun olet kuvassa kolmenkymmenen metrin päässä.
Näin teet sen:
Astu selvästi irti taustasta. Muutama metri riittää tekemään taustasta pehmeän.
Etsi taustasta suora linja: rakennuksen reuna, katulinja tai ikkunarivi.
Tee asento suurena: paino toiselle jalalle, toinen jalka sivulle, käsi lantiolla kyynärpää ulos.
Varmista, että vartalon ja käsivarsien väliin jää näkyvä aukko. Umpinainen siluetti näyttää muodottomalta.
Pidä ryhti pitkänä ja leuka vaakatasossa. Kaukaa kuvattuna pieni lysähdys näkyy heti.
Vaihda asentoa muutaman kuvan välein selkeästi. Pienet muutokset eivät erotu tästä etäisyydestä.
Miksi se toimii: Etäisyys taustaan pehmentää sen ja irrottaa hahmon ympäristöstään. Arkkitehtuurin suorat linjat toimivat kehyksenä ja antavat kuvalle rakenteen. Kun hahmo on kuvassa pieni, katsojan silmä lukee vain siluetin — siksi siluetin täytyy olla selkeä.
Vältä nämä: pienet, hienovaraiset eleet · seisominen kiinni seinässä · kädet suoraan kyljissä
7. Lähimuotokuva ja kädet
Lähikuvassa ei ole mihin piiloutua. Kaikki tapahtuu leuassa, katseessa ja käsissä. Juuri siksi tämä on se kuva, jonka useimmat lopulta valitsevat suosikikseen. Muutama millimetri leuan asennossa muuttaa lopputuloksen enemmän kuin mikään muu koko oppaassa.
Näin teet sen:
Käännä hartiat pois kamerasta ja jätä pää kohti objektiivia. Suoraan edestä kuvattu ylävartalo näyttää leveämmältä.
Työnnä leuka eteen kohti kameraa ja laske sitä sitten pari senttiä alaspäin.
Nosta kädet hiuksiin tai kasvojen viereen. Näytä kameralle käden kylki, älä kämmenselkää.
Pidä sormet erillään ja hieman koukussa. Yhteen puristetut sormet näyttävät kuvassa leveiltä.
Kosketa hiuksia tai poskea kevyesti. Painava kosketus muuttaa ihon muotoa ja näkyy heti.
Irrota hampaat toisistaan, hengitä ulos ja katso objektiivin keskelle.
Miksi se toimii: Leuan työntäminen eteen erottaa leukalinjan kaulasta, koska iho kiristyy. Käännetyt hartiat kaventavat ylävartaloa. Kasvojen lähelle nostetut kädet ohjaavat katsojan katseen kasvoihin ja tuovat kuvaan pehmeitä muotoja suorien linjojen sekaan.
Vältä nämä: kämmenselkä suoraan kameraan · leuan nostaminen ylös · käsi kasvojen edessä poskilinjan päällä
Kuusi yleisintä virhettä poseerauksessa
Nämä toistuvat lähes jokaisissa kuvauksissa. Yksikään niistä ei pilaa kuvaa, mutta jokainen on helppo korjata heti kun sen tunnistaa.
1. Pidätetty hengitys Jännittynyt keho pidättää hengitystä huomaamatta. Rintakehä jää yläasentoon ja hartiat nousevat. Muista hengittää ulos jokaisen sarjan välissä.
2. Unohtuneet kädet Kädet jäävät roikkumaan kyljille tai puristuvat nyrkkiin. Anna käsille aina jokin tehtävä: hiukset, vyötärö, seinä, hihansuu, laukun hihna.
3. Leuka ylös Itsevarmuus saa nostamaan leukaa. Kamera kuitenkin näkee sieraimet ja lyhentää kasvot. Oikea suunta on eteen ja hieman alas.
4. Sama ilme koko kuvauksen Yksi turvallinen ilme toistuu jokaisessa kuvassa. Nollaa ilme silmät sulkemalla muutaman kuvan välein ja kokeile myös vakavaa katsetta.
5. Liian pienet muutokset Asentoa muutetaan sentin verran kerrallaan, jolloin sarja näyttää samalta. Tee muutokset selkeinä: käännä koko vartalo, vaihda painojalka, siirry toiseen paikkaan.
6. Oman kuvan arvostelu kesken kuvauksen Kameran näytöltä katsottu kuva kesken kuvauksen saa lähes kaikki jännittymään. Katso kuvat vasta lopuksi ja luota siihen, että kuvaaja ohjaa.
Ota oppaasta kolme asentoa mukaan. Loput löytyvät kuvauksissa itsestään — mie ohjaan siut niiden läpi paikan päällä.
Usein kysyttyä poseerauksesta
Mihin kädet kannattaa laittaa poseeratessa?
Anna käsille aina jokin tehtävä sen sijaan, että ne roikkuvat suorina kyljissä. Toimivia paikkoja ovat hiukset, vyötärö, seinä, laukun hihna tai kasvojen vierus. Kämmenen kylki näyttää kuvassa paremmalta kuin suoraan kameraan käännetty kämmenselkä.
Miten poseerata, että näyttää hoikemmalta kuvissa?
Käänny noin 45 asteen kulmaan kameraan nähden suoran edestä-asennon sijaan, siirrä paino toiselle jalalle ja jätä aukko käsivarren ja vartalon väliin. Umpinainen, suoraan edestä kuvattu siluetti näyttää aina leveämmältä kuin sivuttain kuvattu.
Miten poseerata ulkona ilman että näyttää jäykältä?
Käytä ympäristöä tukena — seinä, porras tai muuri antaa keholle luontevan nojauspisteen ja ratkaisee samalla kysymyksen käsien paikasta. Liike, kuten kävely kohti kameraa, poistaa jäykkyyden vielä tehokkaammin, koska keho lakkaa tarkkailemasta itseään.
Kuinka pitkään yhtä asentoa kannattaa pitää?
Vaihda asentoa muutaman kuvan välein selkeästi — ei sentin verran kerrallaan, vaan kokonaan: käännä vartalo, vaihda painojalka tai siirry toiseen paikkaan. Pieni hienosäätö ei erotu kuvassa, varsinkaan kauempaa kuvattuna.
Miksi kannattaa hengittää ulos ennen kuvaa?
Jännittynyt keho pidättää hengitystä huomaamatta, jolloin rintakehä jää yläasentoon ja hartiat nousevat korviin. Uloshengitys rentouttaa hartiat ja rintakehän juuri ennen laukaisua, mikä näkyy kuvassa heti luonnollisempana ryhtinä.
Lataa koko opas PDF:nä kuvauksia varten
Kaikki seitsemän asentoa löytyy nyt myös yhdeltä sivulta, tulostettavassa muodossa. Ota se puhelimelle tai printtinä mukaan seuraavaan kuvaukseen, niin voit kerrata asennot juuri ennen kuin astut kameran eteen.
Kirjoittaja
Mie oon Jarno, valokuvaaja Lappeenrannasta. Oon kuvannu jo vuodesta 2013 laidasta laitaan – perhekuvista muotokuvauksiin ja yrityskuvista häihin – ja tunnen Lappeenrannan parhaat kuvauspaikat läpikotasin. Kuvaajankulman kautta autan siut löytämään juuri siulle sopivan tyylin, oli kyse sit ensimmäisestä muotokuvasta tai ison perheen yhteisestä kuvaushetkestä.
Ota yhteyttä
Ota yhteyttä, kysy lisää vinkkejä ja ohjeita ja varaa kuvauskset
Lue myös nämä artikkelit
Lisää mielenkiintoisia artikkeleita Kuvaajankulman blogissa. Esimerkiksi nämä saattaa kiinnostaa sinua.
Kommentit